Tekoälytalouden arvoketju

Jokaisen tekoälyllä suoritetun tehtävän taustalla on fyysinen ja taloudellinen arvoketju. Sähkö tuottaa laskentaa, laskenta mahdollistaa tekoälymallit, mallien käyttö tuottaa päättelyä ja päättely voidaan muuttaa digitaaliseksi työkyvyksi.

Arvoketjun tarkastelu auttaa erottamaan toisistaan sen, mikä tekoälytaloudessa on kapasiteettikysymys, mikä hintakysymys ja mikä käyttöönoton kysymys.

Päättelyn yksikkökustannus on laskenut nopeasti ↗ (avautuu uuteen välilehteen) samalla kun käytettävissä oleva kapasiteetti on kasvanut. Kun saman tehtävän hinta laskee riittävästi, tehtävien joukko, joka kannattaa automatisoida, laajenee.

• Laskentakapasiteetin rakentaminen on pääomavaltaista ja sidottu energiaan sekä sähköverkkoihin.
• Mallien tehokkuus paranee samanaikaisesti sekä arkkitehtuurin että ajoympäristön kehittyessä.
• Käyttöönotto organisaatioissa on hitaampaa kuin teknologian kehitys.

Laskentainfrastruktuuriin kohdistuvat investoinnit ovat kasvaneet nopeasti. Energian saatavuudesta ja sähkönkulutuksesta ↗ (avautuu uuteen välilehteen) on tullut datakeskusten mittakaavaa ja sijoittumista ohjaavia tekijöitä.

Seurattavia signaaleja ovat päättelyn hinta suoritettua tehtävää kohti, sähkön hinta ja saatavuus, laskentakapasiteetin käyttöaste sekä se, kuinka suuri osa organisaatioiden työnkulusta siirtyy jatkuvaan tekoälykäyttöön.

Jos päättelyn hinta jatkaa laskuaan, arvoketjun painopiste siirtyy mallien kehittämisestä niiden käyttöön ja integrointiin. Silloin kilpailuetu syntyy yhä useammin siitä, miten hyvin organisaatio osaa ohjata digitaalista työkykyä.

Pidemmällä aikavälillä on mahdollista, että päättelykapasiteettia käsitellään samalla tavalla kuin sähköä: mitattavana, hinnoiteltavana ja markkinaehtoisesti allokoitavana perushyödykkeenä.