Tekoälyn sovellukset

Tekoälyn sovelluksista puhutaan usein työkaluina, mutta hyödyllisempi tapa jäsentää niitä on tehtävä: mitä työtä sovellus tekee, kuinka toistuvaa se on ja kuka vastaa lopputuloksesta.

Käytännön tekoälykäyttö ↗ (avautuu uuteen välilehteen) jakautuu muutamaan toistuvaan tehtävätyyppiin: tekstin ja aineiston tuottaminen, tiedon haku ja tiivistäminen, luokittelu ja tarkastus, koodin ja ohjelmistojen tuottaminen, keskustelu- ja palvelurajapinnat sekä prosessien ohjaus agenttien avulla.

Sama tekninen kyvykkyys näyttäytyy eri toimialoilla eri sovelluksena. Alla olevat tehtävätyypit toistuvat lähes kaikilla toimialoilla, vaikka aineistot ja vastuukysymykset vaihtelevat.

• Sisällön tuottaminen ja muokkaaminen: raportit, dokumentaatio, viestintä, käännökset.
• Tiedon haku ja tiivistäminen: laajojen aineistojen läpikäynti ja olennaisen poimiminen.
• Luokittelu, tarkastus ja poikkeamien tunnistaminen: laadunvalvonta, riskien seulonta, tukipyyntöjen ohjaus.
• Ohjelmistokehitys: koodin kirjoittaminen, testaus, migraatiot ja ylläpito.
• Asiakas- ja palvelurajapinnat: neuvonta, ohjaus ja itsepalvelun laajentaminen.
• Agentit ja prosessiautomaatio: monivaiheiset työnkulut, joissa tekoäly käyttää työkaluja ja järjestelmiä.

Toimialakohtainen ero syntyy harvoin mallista, useammin aineistosta, sääntelystä ja siitä, kuinka virhealtis tehtävä on.

• Ohjelmistoala ja tekninen työ: koodin tuottaminen ja ylläpito ovat kypsimpiä sovelluksia.
• Asiantuntijapalvelut: aineistojen analyysi, luonnokset ja dokumenttien läpikäynti.
• Julkinen sektori: neuvonta, hakemusten esikäsittely ja tiedon löydettävyys; vastuu ja läpinäkyvyys korostuvat.
• Terveydenhuolto: kirjaaminen ja päätöksenteon tuki; sääntely rajaa itsenäistä käyttöä.
• Teollisuus ja logistiikka: ennakoiva kunnossapito, laadunvalvonta ja suunnittelun tuki.
• Kauppa ja markkinointi: sisällön tuotanto, personointi ja asiakaspalvelu.

Sovellus siirtyy kokeilusta tuotantoon yleensä silloin, kun tehtävä on riittävän toistuva, lopputulos on tarkistettavissa ja vastuu virheistä on selkeästi määritelty. Ilman näitä kolmea ehtoa käyttöönotto pysähtyy pilottivaiheeseen, vaikka teknologia toimisi.

• Tehtävä toistuu riittävän usein, jotta hyöty kertyy.
• Lopputuloksen laatu on mitattavissa tai tarkastettavissa.
• Vastuu ja päätösvalta on määritelty ihmiselle.
• Sovellus on kiinni oikeissa järjestelmissä ja ajantasaisessa tiedossa.

Jos päättelyn hinta laskee ja agenttien luotettavuus paranee, painopiste siirtyy yksittäisistä sovelluksista kokonaisten työnkulkujen ohjaamiseen. Silloin kysymys ei ole enää siitä, mihin tekoälyä voi käyttää, vaan siitä, miten työ organisoidaan uudelleen sen ympärille.