Tieto on tekoälyn käyttöjärjestelmä — ei malli

Sama tekoälymalli antaa hyvin erilaisen lopputuloksen riippuen siitä, mitä tietoa sillä on käytössään. Ilman omaa, jäsenneltyä tietopohjaa tekoäly on yleiskäyttöinen avustaja — kykenevä, mutta kontekstitta. Kun sillä on pääsy oikeaan, ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon, siitä alkaa tulla oma järjestelmä, ei enää yleinen työkalu.

Tästä seuraa käytännön johtopäätös: malli on tässä ketjussa lähinnä prosessori, ja agentit ovat käyttöliittymä ja automaatio. Tieto — se, mitä agentti voi ymmärtää, muistaa, yhdistää ja käyttää — on kerros, joka ratkaisee, mihin koko järjestelmä oikeasti kykenee. Sama huomio pätee sekä yksilön että organisaation tasolla: kun avainhenkilö vaihtuu tai konteksti on hajallaan muistiinpanoissa ja keskusteluissa, agentti ei pääse siihen käsiksi, oli malli kuinka hyvä tahansa.

Tämä on syy, miksi olen rakentanut kaksi avointa viitekehystä samalle kysymykselle eri mittakaavassa: peecos yksilön henkilökohtaiselle tiedolle ja Entity Core organisaation jaetulle kontekstille. Kumpikaan ei ratkaise kontekstin hallintaa yhdellä suljetulla alustalla — tavoite on, että tietopohja pysyy siirrettävänä ja omistajan hallitsemana riippumatta siitä, kuka sitä käyttää tai isännöi.

Uskon, että kontekstin hallinnasta on tulossa infrastruktuurikysymys, ei vain parempi tietopohjaongelma — ja että se on juuri sellainen kysymys, jonka äärellä avoin yhteistyö on perustellumpaa kuin yksittäisen suljetun alustan rakentaminen. Kukin voi valita oman tapansa isännöidä samaa avointa perustaa, kunhan tieto itse pysyy siirrettävänä.