Miksi tekoälyn käyttö voisi alkaa kirjastokortista?

Valto Loikkasen Kirjastokortilla tekoälyä -ehdotus kysyy, voisiko kirjastokortti antaa ihmiselle rajatun käyttöoikeuden tekoälykapasiteettiin. Ajatus on avoin pilotointiehdotus. Kirjastojen, CSC:n tai muiden ehdotuksessa mainittujen tahojen osallistumista ei ole vahvistettu. Ehdotuksen 90 päivän aikataulu on tavoite, ei sovittu aloituspäivä.

Miksi kirjasto olisi mahdollinen lähtöpaikka? Yleisistä kirjastoista annetun lain ↗ (avautuu uuteen välilehteen) tavoitteisiin kuuluvat yhdenvertaiset mahdollisuudet sivistykseen, tiedon saatavuus sekä elinikäinen oppiminen. Tekoälyn käytön opettelu sopisi tähän keskusteluun. Laki ei kuitenkaan itsessään päätä uuden tekoälypalvelun perustamisesta tai sen rahoituksesta; ne vaatisivat omat päätöksensä.

Ensimmäinen kokeilu voisi olla teknisesti pieni: kirjastokortin haltija saisi aktivoitavan käyttöavaimen, osoitteen tekoälypalveluun ja selkeän käyttökiintiön. Silloin nähtäisiin, pystyykö kapasiteettia jakamaan hallitusti. Pelkkä käyttöavain palvelisi kuitenkin lähinnä ihmistä, joka jo osaa käyttää teknisiä työkaluja. Jos tavoitteena on laaja oppimismahdollisuus, rinnalle tarvitaan ymmärrettävä käyttöliittymä, neuvontaa ja tukea myös niille, joille tekoäly on uusi asia.

Kapasiteetin tarjoajaa ei ole ratkaistu. CSC:n mukaan LUMI sijaitsee Kajaanissa ↗ (avautuu uuteen välilehteen) ja sen nykyisiä käyttäjiä ovat tutkimus- ja yritystoimijat. LUMI AI Factory ↗ (avautuu uuteen välilehteen) kehittää tekoälyn laskentapalveluja. Näistä tosiasioista ei seuraa, että nykyiset LUMI-käyttöoikeudet voitaisiin jakaa kirjastokortilla. Kokeilu edellyttäisi erikseen sovittua kapasiteettia, teknistä operointia ja palveluehtoja, mahdollisesti myös muuta toimittajaa.

Käyttäjän luottamus ratkaisee, voiko palvelua todella käyttää. Pilotissa pitäisi erottaa kirjastokortin voimassaolon tarkistus tekoälylle annetuista kysymyksistä ja tiedostoista. Olisi kerrottava, mitä käyttötietoa kerätään, kuinka kauan sitä säilytetään, kuka siihen pääsee ja miten mahdolliset käyttötilastot muodostetaan. Ehdotuksessa esitettyä oppimista käytöstä voi tavoitella ilman, että yksittäisten ihmisten keskusteluja kerätään varmuuden vuoksi.

Myös onnistumisen mitta vaatii valinnan. Aktivoitujen avainten määrä kertoo kiinnostuksesta, mutta ei vielä oppimisesta. Kokeilussa voisi tarkastella esimerkiksi sitä, palaavatko käyttäjät palveluun, saavatko uudet käyttäjät tarvitsemansa opastuksen, missä käyttö katkeaa ja mitä yksi hyödyllinen käyttökerta maksaa. Mittarit ja niihin tarvittava tiedonkeruu on suunniteltava yhdessä ennen kokeilua.

Ehdotuksen vahvuus on, että se antaa konkreettisen aloituspisteen: rajattu käyttöoikeus, rajattu kapasiteetti ja mahdollisuus oppia todellisesta käytöstä. Sen avoimet kysymykset ovat samalla toteutuksen tärkeimmät kysymykset: kuka maksaa, kuka vastaa virheistä, millä ehdoilla malleja käytetään ja millainen palvelu on saavutettava eri käyttäjille? Niihin ei pidä vastata julistuksella vaan kokeilun suunnittelulla, jonka kirjasto ja mahdollinen kapasiteettikumppani voivat arvioida omista lähtökohdistaan.